ohj Petri Liski, kirjailija Inkeri Kilpinen, sovitus Eva Buchwald, pukusuunnittelu Laura Malinen, lavastussuunnittelu Katri Rentto, valo-ja videosuunnittelu Ville Koskinen, äänisuunnittelu Esa Mattila, koreografia Lotta Kuusisto, naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen

Helsingin kaupunginteatterin ja Q-teatterin yhteisöteatterin yhteistyöesitys oli Malmilla ensi-illassa 30.8.2024.

Esitys oli osa alueellista Pääroolissa Malmi-taidehanketta. Eri puolilla Malmia tapahtuvassa esityksessä kysyttiin, kenellä on valta päättää, mihin kenenkin tulisi oma elämänsä käyttää ja kuka päättää, miten täällä ollaan?

Käsikirjoitus ja ohjaus: Janne Puustinen ja Tuomo Rämö
Äänisuunnittelu ja sävellys: Aleksi Kinnunen
Pukusuunnittelu: Fiona Timantti
Graafinen suunnittelu: Malmi Vice
Tuotanto: Jenny Jumppanen, Paula Kovanen, Jaana Taskinen
Yhteisöteatteriohjaaja: Meiju Pax
Malmi Novan lavastussuunnittelu: Anna Pietilä ja Arkki
Esiintyjinä 8 Q-teatterin yhteisöteatterin näyttelijää sekä 25 Malmin alueen eri-ikäistä harrastajaa

Suomen komediateatteri

“Aina puhutaan siitä, kuinka paljon sitä voi kaikkea ikävää kantaa harteillaan. Mä olen kantanu sen kaiken mun mahassa ja nyt musta tuntuu siltä, että se kaikki on tulossa ulos aikamoisella paineella.”

Ohjaus ja käsikirjoitus: Miika Muranen
Lavalla: Kiti Kokkonen, Maria Lund, Mikko Penttilä, Irina Pulkka, Miika Muranen sekä muusikko Ville Leppilahti.**

Musiikki: Ville Leppilahti
Lavastussuunnittelija: Juho Lindström
Pukusuunnittelija: Maikki Lehto
Maskeerauksen suunnittelija: Niko Sahlman
Valosuunnittelija: Janne Teivainen
Äänisuunnittelija: Tapio Pennanen

Ohjaus Nelly Juulia Kärkkäinen. Alkuperäisidea yhdessä Minna Puolannon kanssa. Käsikirjoitus Minna Puolanto. Pukusuunnittelu ja toteutus: K Rasila. Valo-ja äänisuunnittelu Jere Kolehmainen. Teatteri Takomo.

Tässä “kepeän kipeässä komediassa” me kaksi oikean elämänkin freelancernäyttelijää ja kaveria pääsimme näyttämään roolihenkilöidemme Olgan ja Vilden kautta, minkälaista resilienssiä, kaaosta, tarpomista ja taistelua voi kahden (keski-ikäisen) esiintyjän arki olla. Eli vapaan kentän tekijöiden arjen avaamisen teema jatkui tässä teoksessa. Pettymysten, surun, alati uusien ideoiden, palavan uskon ammattimme merkityksellisyyteen, toisen tuen ja ystävyyden kautta nämä kaksi Rusakkoa jatkavat-hurjan päätöksen kautta- loikkimistaan.

Ohjaus Minna Nurmelin. Käsikirjoitus Minna Nurmelin devising-metodin pohjalta. Valosuunnittelu, videot sekä valokuvat Mia Kivinen. Äänisuunnittelu: Mauri Marin. Lavalla kanssani: Marjaana Kuusniemi-Korhonen ja Johannes Purovaara. Kanneltalo.

Minna Nurmelin nosti freelancereiden elämän arkiset haasteet esille lakonisesti ja humoristisesti. Toimme kakkososaan mukaan kaksi tuttua elementtiä: muoviverhon ja flamencon. Innostuimme visuaalisesti barokista aikakautena. Tämä projekti oli todellakin kiinni arjessa, yhteiskunnassa ja maailman tilanteessa. Muistan lauseen: “Entä jos kuolee ennen kuin osaa olla vapaa?”

Ohjaus ja konsepti: Tuire Tuomisto. Valosuunnittelu: Mia Kivinen. Lavalla: Marjaana Kuusniemi-Korhonen, Johannes Purovaara, Irina Pulkka. Tuottaja: Sarianne Nahkuri. Suomenlinnan Paarlastihuone.

Kiinnostukseni keski-aikaan, keski-ikään ja pyövelien ammattiryhmään sulivat ohjaajan ja työryhmän kanssa hienoksi esitystaiteen kokonaisuudeksi. Tuomisto ohjasi moneen suuntaan avautuvia kohtauksia. Mielikuvitus ja monet historian ja psykologian tasot, liike, tuoksut, äänet loivat joka kerran sitä esittäessäni uuden jäljen aivojeni poimuihin.

Idea ja ohjaus: Hanna Ryti. Kiertuesityksiä mm Porin Lainsuojattomat-festivaalilla 2016.

Kerrankin sai mainostaa esitystä superlatiivein, jotka pitivät vielä paikkansa! Esityksemme oli koko ajan loppuunmyyty ja ihmisiä parveili telttamme ulkopuolella. Kollega Maria Autio ja minä improvisoimme lapsille ja heidän aikuisilleen tarinoita klassikkosatuihin perustuvien hahmojen, tilanteiden, tapahtumapaikkojen ja esineiden avulla. Katsoja valitsi Rytin piirtämistä hienoista kuvista meille tarinan pohjat, ja me keksimme joka kerta uuden sadun. Liikuttava muisto tästä esityksestä on se, kun eläkkeellä oleva henkilö tuli kanssamme telttaan ja antautui silmät kiinni kuuntelemaan. Hänelle ei ollut kukaan koskaan kertonut satuja.